Paluumuutto kouluun useamman viikon poissaolon jälkeen oli himpun verran hämmentävä kokemus. “Mäentiämistäämitään, mäoonihanpihalla…!” No, josko se tästä, lapset ei enää sairastuis tänä keväänä (joo, heh heh ja lehmät oppis lentämään)
Mutta siis markkinointisuunnitelma? Etukäteen tuntui kiinnostavalta alkaa tehdä markkinointisuunnitelmaa oikealle yritykselle, eikä vaan leikkiä tekevänsä sitä. Nyt kun en ollut Fiskarsin reissulla mukana yrityksiin tutustumassa, tuntuu aloittaminen aika tönköltä. Jouduin vielä lähtemään tuotantopalaveriin kesken päivän, niin jäi ensimmäinen ryhmätyösessiokin väliin. Toivottavasti joku porukka vielä suostuu adoptoimaan minut joukkoihinsa…
Ps. lepakkotuoli on ehkä maailman epäergonomisin tietokonetuoli
