Perjantai oli kyllä oikein malliesimerkki huonosta ryhmätyöskentelystä. Porukka oli varmaan sen verran viikonlopputunnelmissa jo ja takana oleva viikko painoi niskassa, ettei siitä kyllä tullut oikein yhtään mitään. Itse heräsin aamulla totaalisen kiukkuisena - ilman mitään sen suurempaa syytä – ja se ei omaa motivaatiota ainakaan parantanut.
Suurimmat opinnolliset oivallukset tämän päivän osalta koskivat lähinnä omia opiskelutottumuksia ja työtapoja. Tai no: ei niitä nyt voi edes sanoa oivalluksiksi, kunhan vaan sain vahvistusta sille, millaset työtavat itselleni parhaiten sopivat. Totesin jälleen, että olen parempi tuottamaan tekstiä yksikseni kuin ryhmässä. Viiden hengen porukka on sitä paitsi aivan liian suuri siinä vaiheessa kun pitäisi muokata tekstiä lopulliseen muotoon. Lopulta jaoimmekin tehtävät kun ei siitä oikeen muuten mitään tullut. En myöskään pysty – ainakaan väsyneenä ja kiukkuisena – ajattelemaan tai tuottamaan mitään järkevää painokelpoista materiaalia hälyisessä ympäristössä. Työrauha kunniaan siis! Korvatulpat ovat ystäväni;)
Totta on, että kyllähän ryhmän kuin ryhmän saisi toimimaan, jos ottaisi roolikseen johtaa sitä luomalla jotain järjestystä työskentelyyn. Ja motivaatiotakin yleensä löytyy kun vaan pääsee työntekoon kiinni. Perjantai nyt sattui vaan olemaan “ei jaksa” -päivä. Ei siitä sen enempää.
Mutta jotta kaikkki ei olisi näin negatiivissävytteistä niin sanottakoon kuitenkin se, että markkinointistrategioiden ideointi sujui hyvin ja saimme ideat paperille. “Brainstorming” on oikein kannatettavaa isollakin porukalla. Nyt sitten vaan työstämään ideoita tekstiksi…
